Tapio Rautavaara Kulkurin iltatähti:
tiistai 6. joulukuuta 2016
maanantai 5. joulukuuta 2016
sunnuntai 4. joulukuuta 2016
Talven lapsi
Tajusin olevani talven lapsi. Olen ajatellut pitäväni kaikista vuodenajoista yhtä paljon, jostain senkin itselleni keksinyt. Mutta ollessani lumisateessa koirien kanssa metsässä sen yhtäkkiä tajusin kuinka jo lapsena tunsin talvessa jotakin erityistä, sykähdyttävää. Olin yksinäinen lapsi ja leikin yleensä yksin, olin silloinkin aina metsässä. Kahlasin lumihangessa ja kuvittelin olevani karhunpentu tai joku seikkailija. Saatoin olla yli tunnin paikallani hievahtamatta ja odottaa että linnut uskalsivat tulla syömään kädestäni, sitä aikuiset ihmettelivät, kuinka jaksoin. Monesti olen haaveillut muuttavani lappiin, ehkä joskus sen toteutan, siellä on vielä kunnon talvi, siellä on lunta ja erämaata. Nyt en uskaltanut vielä muuttaa niin ylös, vaikka pohjoisempaa kohti etenin. Täällä on ollut nyt pari päivää lumimyrskyä ja kovempi pakkanen. Se on tunnelmallista. Olen liikkunut illalla lyhdyn valossa taskulampun sijasta ja todennut sen valaisevan paremmin. Se ei häikäise mutta valo kantaa ihan tarpeeksi. Kun on pilvetön yö on aivan mieletöntä kuinka paljon kuu ja tähdet valaisevat! Ihan yhtä paljon kuin katuvalot. Kun syksyllä eka kerran tulin pimeällä kotiin päin kuutamon valossa en ollut uskoa sitä valon määrää, aivan upeaa. Täällä kun siis ei tosiaan ole niitä katuvaloja lähimaillakaan. Kohta järven jää kantaa taas. Pääsen koirien kyytiin. Metsässä se on liian hurjaa, tuli kokeiltua :D
lauantai 3. joulukuuta 2016
torstai 1. joulukuuta 2016
Runo
Koskematon hanki
Uusi päivä
Aurinko häikäisee
En tahdo nähdä kauas
Askel kerrallaan
Rikkoo hangen pinnan
Yhdet jäljet
Helpommat erottaa kuin useat
Mahdollisuus valita
Uusi reitti joka päivä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)