maanantai 20. kesäkuuta 2016

Crazy Cat Lady

Olen myös tällainen Crazy Cat Lady :)

Kissa synnytti pennut, neljä pentua, joista yksi syntyi kuolleena.

On hieno tunne kun eläin luottaa sinuun. Kissaemo herätti minut jo edellisenä yönä vähän väliä kertoakseen, että kohta se alkaa. Se oli kiitollinen pahvilaatikosta, jonka laitoin sille omaan rauhaan, huoneeseen jossa ei ole muita eläimiä. Se hyppäsi siihen heti ja ymmärsi mitä varten se oli. Tämä kissa on hyvin puhelias ja pennuilleen se aina juttelee hyvin paljon. Sen äänien kirjo on myös laajin mitä olen kenelläkään kissalla kuullut. Välillä kuulostaa kun se puhuisi kiinaa :D

Nyt kissoja on yhteensä viisi, jos pennut lasketaan mukaan. Yksi kissa jäi auton alle pari viikkoa sitten :( Onneksi uusi paikka on kissoille turvallisempi ulkoilla!


torstai 16. kesäkuuta 2016

Uusi koti omassa rauhassa

Eilen näin ensi kertaa uuden kotini. Se on juuri sellainen kuin olen toivonut! Ei naapureita näkö- eikä kuuloetäisyydellä, remontoitu talo, ulkorakennukset eläimille, oma järvenranta, puusauna, vanha leivinuuni ja koko talon puulämmitys, metsä alkaa pihalta. Sen kahden tunnin aikana jotka olin siinä pihalla eilen, ei kulkenut tiellä yhtään autoa. Pääsen vihdoin ihan omaan rauhaan, tästä missä naapureita on vieressä joka puolella. Saan levätä kotonani minua stressaavista sosiaalisista tilanteista, niin että jaksan uskoa voivani toipua vielä, niin että joskus vielä jaksan ja uskallan ihmisiä. Tietysti vain jos minut hyväksytään omana itsenäni mihin uskoni on myöskin kadonnut tällä hetkellä. Olen ylittänyt sen rajan jonka toisella puolella vielä tunsin siitä tuskaa, tunsin yksinäisyyttä. Rajan tällä puolella tunnen helpotusta ja syvää iloa siitä etten ole ihmisten kanssa tekemisissä, nautin omasta rauhastani ja eristyneisyydestäni. Minulla on sikäli onnekas elämäntilanne ettei minun ole pakko mistään syystä olla juuri koskaan perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa tekemisissä. Olen siis onnellinen näin ja kohta muutettuani todella vapaa ihmisistä kotonani!         

                    


tiistai 14. kesäkuuta 2016

Muutto kävellen - minä ja koira

Kohta muutan toiselle kylälle. Aion tehdän sen kävellen, matkaa on 140 km. Kun muuttokuorma on lähtenyt. Kuorma ei ole suuri, sillä lähden hometalosta josta ei voi ottaa mukaansa juuri muuta kuin itsensä.

Minä ja koira. Kävely ilman koiraa olisi sielutonta. Kukaan muu kuin koira, joka niin syvästi rakastaa kävelemistä ja luonnossa liikkumista, ei ole kylliksi jakamaan sitä.

Tämä lähtö, tämä muutto, se vaatii minua kävelemään, tätä ei voisi tehdä toisin.


maanantai 13. kesäkuuta 2016

Meitä löytyy

Kun olin tänään koiran kanssa kävelyllä peräkylän hiekkateillä, missä tapaa mahdollisimman harvoin ketään, astui pihalta tielle henkilö joka pysäytti minut. Henkilö huuteli minulle hätääntyneesti ja hengästyneesti samalla kun piteli koiraansa, joka ei ole tottunut vieraisiin, hyppäämästä päällemme. Hetken juteltuamme kävi ilmi että hän oli asunut kylällä kolmekymmentä vuotta saamatta ystäviä ja ollen muiden pilkan kohde. Hän ei käynyt kuulema edes koiran kanssa tiellä kävelyllä, ei lähtenyt omaa pihaa kauemmas. Oli tullut vuosien varrella jo vakuuttuneeksi siitäkin, että kyläläiset yrittivät tappaa hänet. Kerran oli löytynyt punainen piste ikkunasta, olivat ampuneet. Yksinäisellä juttua riitti ja olisi riittänyt pidempäänkin mutten tuntia kauempaa viipynyt. Se oli hyvä tapaaminen, on meitä muitakin.