maanantai 13. kesäkuuta 2016
Meitä löytyy
Kun olin tänään koiran kanssa kävelyllä peräkylän hiekkateillä, missä tapaa mahdollisimman harvoin ketään, astui pihalta tielle henkilö joka pysäytti minut. Henkilö huuteli minulle hätääntyneesti ja hengästyneesti samalla kun piteli koiraansa, joka ei ole tottunut vieraisiin, hyppäämästä päällemme. Hetken juteltuamme kävi ilmi että hän oli asunut kylällä kolmekymmentä vuotta saamatta ystäviä ja ollen muiden pilkan kohde. Hän ei käynyt kuulema edes koiran kanssa tiellä kävelyllä, ei lähtenyt omaa pihaa kauemmas. Oli tullut vuosien varrella jo vakuuttuneeksi siitäkin, että kyläläiset yrittivät tappaa hänet. Kerran oli löytynyt punainen piste ikkunasta, olivat ampuneet. Yksinäisellä juttua riitti ja olisi riittänyt pidempäänkin mutten tuntia kauempaa viipynyt. Se oli hyvä tapaaminen, on meitä muitakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei! Lupaavalta kuulostaa! Haluaisin kuulla lisää.
VastaaPoistaKirjoitat hyvin, ja jaan kanssasi monia ajatuksia. Yksinäinen en ole, mutta elän yksin ja ymmärrän miten tärkeää on saada olla yksin, eläinten ja luonnon seurassa.
Sinun, ja minun kaltaisiani ihmisiä löytyy, eivät vain pidä meteliä itsestään.
Tiedätkö, että sinulla on valtavasti hyvää ympärilläsi?
Kiitos viestistä ja kauniista sanoista. Siitä huolimatta että on todellisuutta ihmiset jotka ovat jääneet todella yksin ja jotka eivät ehkä oikeasti koskaan voi elää unelmiaan todeksi, uskon, että jokaisella on mahdollisuus hyvään elämään ja ehkä myös onneen. Pitää vain unelmoida uusiksi ja rakentaa niillä paloilla mitä löytyy. Mitä muuta voi ihminen tehdä? Se huonompi vaihtoehto on kuolla päivä päivältä pois itseltäänkin. Se ei ole helppoa ja joinain päivinä se on mahdotonta mutta jokainen käyttökelpoinen hetki täytyy kerätä talteen. Kauniita loppukesän hetkiä Sinulle!
VastaaPoista