Joulukuun kalenteri 6: Unelma

Johnny Unelma:

https://www.youtube.com/watch?v=IHMIQ1nQRt8

Talven lapsi

Tajusin olevani talven lapsi. Olen ajatellut pitäväni kaikista vuodenajoista yhtä paljon, jostain senkin itselleni keksinyt. Mutta ollessani lumisateessa koirien kanssa metsässä sen yhtäkkiä tajusin kuinka jo lapsena tunsin talvessa jotakin erityistä, sykähdyttävää. Olin yksinäinen lapsi ja leikin yleensä yksin, olin silloinkin aina metsässä. Kahlasin lumihangessa ja kuvittelin olevani karhunpentu tai joku seikkailija. Saatoin olla yli tunnin paikallani hievahtamatta ja odottaa että linnut uskalsivat tulla syömään kädestäni, sitä aikuiset ihmettelivät, kuinka jaksoin. Monesti olen haaveillut muuttavani lappiin, ehkä joskus sen toteutan, siellä on vielä kunnon talvi, siellä on lunta ja erämaata. Nyt en uskaltanut vielä muuttaa niin ylös, vaikka pohjoisempaa kohti etenin. Täällä on ollut nyt pari päivää lumimyrskyä ja kovempi pakkanen. Se on tunnelmallista. Olen liikkunut illalla lyhdyn valossa taskulampun sijasta ja todennut sen valaisevan paremmin. Se ei häikäise mutta valo kantaa ihan tarpeeksi. Kun on pilvetön yö on aivan mieletöntä kuinka paljon kuu ja tähdet valaisevat! Ihan yhtä paljon kuin katuvalot. Kun syksyllä eka kerran tulin pimeällä kotiin päin kuutamon valossa en ollut uskoa sitä valon määrää, aivan upeaa. Täällä kun siis ei tosiaan ole niitä katuvaloja lähimaillakaan. Kohta järven jää kantaa taas. Pääsen koirien kyytiin. Metsässä se on liian hurjaa, tuli kokeiltua :D

Joulukuun kalenteri 5: Hidasta elämää

Ameeba Vanhasielu:

https://www.youtube.com/watch?v=HL_rjwtAK48

Joulukuun kalenteri 4: Pelko pois

Tuure Kilpeläinen Pelko pois:

https://www.youtube.com/watch?v=2hQYtXsQOs8

 

Joulukuun kalenteri 3: Pidä sydämestäs huolta

Juha Tapio Pidä sydämestäs huolta:

https://www.youtube.com/watch?v=upgqzAH_Q6A

Runo

Koskematon hanki

Uusi päivä

Aurinko häikäisee

En tahdo nähdä kauas

Askel kerrallaan

Rikkoo hangen pinnan

Yhdet jäljet

Helpommat erottaa kuin useat

Mahdollisuus valita

Uusi reitti joka päivä

Pieni tarina eräästä pienestä pojasta

Pieni poika istuu kivellä ja katsoo kun lapset leikkivät pihalla. Tai ei uskalla katsoa vaan vilkuilee salaa. Vaikka ei kukaan huomaisi vaikka hän katsoisikin. Parempi niin. Jos huomaisivat niin ne heittäisivät häntä ilkeillä sanoilla ja viskoisivat pahoja katseita perään. Kunpa hän olisi supermies. Hän heittäisi kaikkia pahiksia sillä isolla kivellä jonka päällä hän istuu. Heittäisi vielä isommalla, kallion kokoisella niin että ne jäisivät kaikki alle lopun ikäänsä. Sitten hän hakisi äidin pihalle ja he leikkisivät pihalla kahdestaan ja olisivat iloisia. Paitsi ettei hän tiennyt tulisiko äiti. Vauva vei äidin koko ajan eikä äiti jaksanut tulla pihalle. Äiti vain istui tietokoneella vauva sylissä. Poika tahtoisi taas olla äidin sylissä ja kuulla äidin nauravan. Mutta äiti ei nauranut enää vaan itki. Itki joka päivä ja sanoi että synnytys ja vauva aiheuttavat sellaista. Poika ei ymmärrä miksi vauvan piti tulla kun se aiheuttaa niin paljon pahaa äidille. Hän heittäisi vauvankin päälle ison kiven jos olisi supermies. Hän pelastaisi äidin vauvalta ja he olisivat taas iloisia. Vauvakin itkee koko ajan niin ettei kukaan kuule jos poika koittaa sanoa jotakin. Isi ei itke mutta on vihainen kun on kotona ja silloin äiti ja vauva itkevät vielä enemmän. Isi ei ole paljon kotona. Ehkä se on parempi äidille ja vauvalle. Poikakaan ei itke sillä se aiheuttaisi lisää pahaa mieltä äidille. Poika koittaa auttaa äitiä ja on huomannut että parasta äidin mielestä on jos hän pysyy poissa. Koska vaikka hän koittaa auttaa ja tuoda äidille kahvia tietokoneelle niin äiti suuttuu miksi hänen pitää sotkea kaikki. Siksi poika on huomannut että on parasta istua pihalla. Ja onneksi lapset eivät koskaan huomaa että hän on siellä jos hän ei puhu mitään. Sitä hän ei kyllä ymmärrä miksi, sillä lapset sanovat että hän on niin paksu että hänen varjonsa peittää koko pihan. Hän ei myöskään ymmärrä miksi lapset ovat vihaisia siitä että hän on paksu. Onhan äiti ja isikin paksuja ja naapurin setä ja hänen serkkunsa Teemu. Poika on aina ollut kiva kaveri niin kuin äiti on käskenyt, mutta toiset ovat silti aina vihaisia. Pojassa täytyy olla jotain muutakin vikaa kuin että hän on paksu. Sillä lapset pitävät naapurin sedästä joka kertoo pihalla vitsejä ja tarjoaa karkkia vaikka naapurin setä onkin paksu. Poikaa itkettää ja pelottaa sillä hän ei tiedä mikä hänessä on vialla. Äiti on sanonut ettei mikään mutta ehkä äiti ei huomaa sitä kun on niin väsynyt ja itkee koko ajan. Ehkä hänellä on jokin kauhea tauti. Sillä lapset sanovat usein: Mee pois yök me ei haluta sun pöpöjä! Ehkä hän joku päivä tulee niin kipeäksi että kuolee. Mutta ehkä sekin olisi hyvä sillä sitten äiti voisi paremmin kun hän olisi aina poissa eikä sotkisi asioita. Eikä lasten pihalla tarvitsisi pelätä hänen pöpöjään. Poika on kuullut että kun kuolee pääsee taivaaseen. Mummikin on siellä. Mummi meni sinne talvella. Pojalla on ikävä mummia. Poika toivoo että hänkin pääsisi taivaaseen. Mahdollisimman pian.