Karhu vai ihmiset?

Sitä olen lähiaikoina pohtinut lähtiessäni ulos. Sillä näillä nurkilla on ollut minun näkökulmastani liian vilkas meno. Neljällä kesämökillä lähistöllä on ollut porukkaa. Yksi seurue pöllähti järkytyksekseni tähän pihaan yhtenä päivänä ja kadotin siihen astisen rauhallisuuden tunteen siitä että omalla pihallani saisin olla rauhassa. Ja sain lukea jälleen tämän seurueen kasvoilta oudoksuntaa ja halveksuntaa, sitä samaa mitä aina. Sama juttu kävi koiran kanssa lenkillä kun yhden talon kohdalla porukat tuli aidan viereen huutelemaan ja tervehtimään. Aluksi ystävälliset ilmeet vaihtuivat keskustelun myötä epäluuloisiksi ja pisteliäiksi. Koska minä jännitän ihmisiä, jännitän kohtaamisia, menen lukkoon ja sanon/teen jotain aina väärinpäin, sen saan lukea ihmisten kasvoilta. Olisi hienoa jos kommunikointiin riittäisi hymy,  se että tahtoo olla toiselle ystävällinen ja hyvä. Sitä olen ihmisille tahtonut, hymyillyt ja koittanut olla kiinnostunut heistä, kysellä ja olla rohkaiseva miten suinkin olen voinut. Monta vuotta olen yrittänyt miellyttää ihmisiä tuloksetta, nyt olen uupunut ja loppuunkulunut ja onnellisempi kun en tutustu kehenkään. En silti vieläkään tahdo olla epäkohtelias tai pahoittaa kenenkään mieltä jos satun törmäämään ihmisiin. Siksi mietin nykyisin ulos astuessani karhu vai ihmiset? Talon takana olevassa metsässä johon haaroittuu autioita metsäteitä on kuulema tavattu karhu. Siellä saa todennäköisesti olla rauhassa ihmisiltä, mutta saattaa törmätä metsän kuninkaaseen. Siitä huolimatta, että olen pienestä pitäen pelännyt hurjasti karhuja ja nähnyt niistä erilaisia unia ja painajaisia koko ikäni, olen tullut valinneeksi karhun. Niin uupunut olen lukemaan negatiivisia viestejä ihmisten kasvoilta itseäni kohtaan. Oikeastaan karhu on alkanut kiehtomaan minua ja huomaan iltaisin ja öisin tuijottelevani ikkunassa näkyykö metsänlaidassa minkäänlaista liikettä. Minua kiehtoo ihmisen ja eläimen välinen yhteys, voiko villieläimeen syntyä sellainen. Karhuun en ole törmännyt, mutta suden näin ikkunasta juoksevan kauempana yhtenä päivänä. Täysin varma en havainnostani kaukaa tietenkään voi olla.