Omistettu yksinäisille - Unelmien särkymisestä

Kirjoitan tämän kaikille yksinäisille, yössä yksin itkeville. Niille jotka kokevat että elämä on toisten. Itse olen valinnut eristäytyneisyyteni, enkä ole tässä tilanteessa pakon sanelemana. Minulla on tilaa liikkua, mutta tiedän että on paljon niitä jotka ovat nurkkaan ahtaalle ajettuina, eikä näköpiirissä ole enää mitään, ei enää yhtään pakotietä jäljellä, vain toivoton tuomion odotus. Ymmärrän yksinäisyydestä jotain, ymmärrän ulkopuolisuudesta, siitä ettei koskaan kuulu joukkoon. Ymmärrän masennuksesta ja ahdistuksesta jotakin, olen yrittänyt riistää itseltäni hengen ja ollut psykiatrisessa hoidossa. Ymmärrän paniikkihäiriöstä, sillä kärsin siitä vieläkin. Mutta siitä että ihminen jää täysin yksin, sitä minä en voi ymmärtää. Mutta sillä ymmärryksellä joka minulla on minun sydämeni itkee yksinäisten ihmisten puolesta ja siksi minä tahdon kirjoittaa. Minusta ei ehkä ole ystäväksi kellekään, siksihän olen erakoksi ryhtynytkin, mutta minä voin kirjoittaa sillä olen saanut kirjoittamisen vimman syntymälahjana eikä sitä ole mikään voinut elämäni varrella voinut riistää minulta pois. Minä tiedän myös salaisuuden, salaisuuden jota maailma koittaa varjella turmellakseen mahdollisimman monien elämän. Salaisuus on se, että jokainen ihminen on lahjakkuus. Superlahjakkuus. Ei ole olemassa lahjakkaita ja ei lahjakkaita ihmisiä. On olemassa vain itseensä uskovia ja itsensä tuomitsevia ihmisiä. Tietysti meillä kaikilla on omat lahjamme jotka täytyy löytää, mutta jokainen on lahjakkuus. No, mitä hyötyä on lahjakkuudesta jos joutuu kuitenkin elämään elämänsä yksin? Niin, ei se todella yksinäisyyttä varmaankaan poista. Unelmat ovat jo särkyneet ja satutat enää vain itsesi sirpaleisiin joista ei voi hankkiutua eroon. Mitä ovat unelmat? Mistä ne tulevat? Kuka ne on keksinyt? Kuinka paljon unelmat määrittävät elämääsi? Minulle on unelmien särkyminen ollut parasta mitä on tapahtunut. Tai no ehkei ihan pelkästään se, kipeähään se on ollut siinä raunioilla seisoa ja katsella kun kaikki on mennyttä. Mutta se kun olen huomannut että ei elämäni ole ollutkaan kaikki ne unelmat, että NE unelmat olivat vain pieni osa elämää. Olin vain nostanut ne niin suurelle jalustalle etten ollut nähnyt enää mitään muuta. Ja niin LUULIN että kaikki on menetetty, vaikka se olikin vasta kaiken alkua. Siinä istutuessani savuavilla raunioilla huomasin kiven kolosta kurkistavan oudon näköisen kukan, se ei ollut kovin kaunis, ei sellainen joita olin koittanut istuttaa puutarhaani ja saada menestymään. Se oli jopa sellainen jonka olin nähnyt jonkun toisen puutarhassa ja tuntenut tämän puolesta häpeää, sillä luulin tietäväni millaisia kukkia kuuluu istuttaa. Nyt kuitenkin nousin ylös ja poimin tämän kukan, nuuhkaisin sitä ja huomasin että sen tuoksu oli valloittavin mitä olin ennen tuntenut. Huomasin etäämmällä toisenkin ja että tuli joka oli polttanut elämäni raunioille ei ollut pystynyt näihin kukkasiin. Sitten huomasin aivan vaatimattoman kasvin joka oli todella noloa nähdä omassa puutarhassaan, mutta astuin varovasti senkin luokse ja pian huomasin sen olevan maittavan ja ravitsevan. Olin pitänyt vääriä kukkasia arvossaan, silti huomasin että myös joitakin todella korvaamattomia kukkia oli tuhoutunut, mutta koska sille en yksinkertaisesti mahtanut mitään koitin keskittyä pitämään elossa nämä uudet löytämäni kukat ja kasvit. Niitä hoitaessani oivalsin uusia asioita ja aloin tuntea iloa, huomasin myös että osasin hoitaa näitä kasveja hyvin ja saatoin olla ylpeä itsestäni. Minua ei edes haitannut enää muiden paheksuvat katseet pihapiirini aidan takana sillä sain mielihyvää kasveistani ja muulla ei ollut enää merkitystä. Uskalsin tehdä myös retkiä puutarhani ulkopuolelle ja löysin jälleen uusia lajeja. Huomasin myös että mitä kauemmas matkustin sitä erilaisemmaksi muidenkin puutarhat kävivät ja että oli muitakin jotka arvostivat samoja kasveja kuin minä. Löytyi jopa yhteisöjä ja uskomatonta mutta totta kokonaisia kansoja. Olin elänyt liian pienissä ympyröissä nähdäkseni koko elämän kirjon. Nyt nuo jotka halveksivat minua eivät enää saaneet minua tuntemaan itseäni oudoksi ja huonommaksi, he huvittivat minua ja ajan kuluessa alkoivat myös säälittää. Olin onnellinen unelmieni särkymisestä, sillä ilman sitä ei olisi koskaan tämä uusi maailma minulle voinut avautua. Kuka sanoo että erakoitunut kouluttamaton typerä sosiaalisiin tilanteisiin kykenemätön ihminen joka ei sovi muotimuottiin olisi epäonnistunut? Kuka sen on keksinyt? Kuka sen määrittää mikä on hyvää elämää ja mikä on menestystä? SINÄ ITSE. Yksinäisyyttä se ei toki yhäkään poista vaikka löytäisit lahjasi ja intohimosi ja alkaisit toteuttaa niitä naurettavan pienin askelin ja voit olla varma että matkalla joku jopa kuolee nauruun kun katsoo sitä vierestä, mutta täytyy muistaa että pienin askelin on AINUT TIE. No, jos onnistuu ponnistelemaan nämä pienten alkujen päivät lävitse jolloin itseluottamusta ei vielä löydy ja kaikki tuntuu turhaakin turhemmalta ja tuntee jo mielihyvää tekemisistään ja on saavuttanut elämäänsä uusia ulottuvuuksia niin todennäköisesti on kuitenkin yhä yksin. Ja voi olla että kaikesta huolimatta ja vaikka menestyisitkin voit jäädä loppuelämäksesi yksin. Niin se on karu totuus joka on joidenkin osa. Mutta silloinkin täytyy vain lakata suremasta niitä menetettyjä raunioita ja löytää elämänsä tarkoitus muualta. Mutta eihän MIKÄÄN voi korvata toisen ihmisen rakkautta ja läheisyttä! No ei, mutta jos sellaista on mahdotonta löytää, niin miksi jättäisi kuitenkin ottamatta sen kaiken muun hyvän jonka voit saada? Miksi tekisit itse elämäsi vielä kurjemmaksi kuin se on? Koska sellainen ihminen on. Sekin on totta, mutta sinulla on silti olemassa mahdollisuus, SINULLA ON MAHDOLLISUUS johonkin muuhun kuin pelkkään kurjuuteen. Helppoahan sinun on sanoa. Niin sitä en tiedä onko ollut helppoa, siltä ei ole aina tuntunut häilyessä kuoleman rajamailla. Mutta uskon myös siihen että kun alkaa tehdä ja toteuttaa sitä mikä on oma intohimonsa ja lahjakkuutensa niin siinä vapautuu sisäisesti, itseluottamus kasvaa ja silloin on paljon paremmat mahdollisuudet löytää ystäviä, ainakin kaveruutta ja yhteyttä saman intohimon jakajan kanssa. On asia tai asioita joista on helppo puhua toisten kanssa, niiden kautta syntyy helpommin yhteys toisiin. Tulipas sekava teksti, mutta se on sydämestäni teille.